Lauantai-iltana ei sitten 'aamiaisen' jälkeen ehtinyt kuin pikku sienireissulle ennen saunomista. Mukaan lähti Stinky Bamboo, joka koipensa nilkuttamisesta huolimatta veteli perässämme metsään kuin mikäkin Eräkoira. Mukaan metsästä tarttui mm. kantarelleja ja herkkutatteja.
tattis. |
Stinky Bamboo bongaa seuraavat Boletus Deliciosot |
Sunnuntaina laitettiin sitten oikein herätyskellot soimaan, koska vaikka mökille oltiin tultu nukkumaan, niin lauantain vastaisen yön 16h unet oli kyllä pikkasen yliveto. Pyöräilyreitti valittiin 60km mukaan, joka tuntui sopivata lenkiltä. Ajettiin Chrysleri tien haaraan ja noustiin pyörille. Mun pyöräkunto on työntäyteisen kesän jälkeen aika surkee, mutta kun kaveri oli messissä, purin vaan hammasta ja pyöräilin kiltisti perässä. Reitti oli mitä mahtavin; sopivasti ylä- ja alamäkiä ja liikennettä aika kevyesti. Maisemat vaihtelivat männiköistä peltoaukeisiin ja väliin mahtui mm. Taipalsaaren söpö kylä ja Saimaan ylittävät pikkusillat. Lappeenrantaan saapuessa alkaa mahtava Taipalsaarentien sivua kulkeva pyörätiesuora, jossa on väliin rankkojakin ylämäkiä ja tiukkoja alikulkukoukkauksia.
Näytä suurempi kartta
Lappeenrannassa suuntasimme suoraan torille, Vedylle ja Atomille tietenkin! Lappeenrannassa sunnuntaina vierailevalle tiedoksi, että torin lihispaikat sulkevat yleensä sunnuntaisin klo 14, mutta Kauppahallia lähimpänä olevassa kojussa oltiin kuitenkin vahvasti auki ja saimme herkkumme jonotettuamme aikamme hihittelevien ranskalaisturistien takana.
Happy cycler. |
Mä haluun keramiikkakurssille, että voin tehdä äipälle joululahjaks tällaset keraamiset lihisständit!! Kuin hienoi! |
Meikä otti tietenkin Atomin kaikilla mausteilla, Mikolle tilattiin Vety. Vetyyn tulee kinkku ja muna, atomiin vain jompakumpa ja omani otan aina munalla. Lappeenrannassa kaikkiin mausteisiin sisältyy myös voita, mutta mulle yllätyksenä tuli se, että mun Atomiin laitettiin myös valkosipulimajoneesia, joka on mun mielestä kyllä ehdoton no-no. Joten Atomiensikertalaiset, olkaahan tarkkoina kaikkien mausteiden kera! Voista en kuitenkaan kieltäytyisi, se kuuluu Itä-Suomen ruokakulttuuriin. -Lappeenrannasta kotoisin ollut mummoni syötti minulle vanhempieni kauhuksi lusikalla voita ollessani vauva.
Lihisten jälkeen treffattiin veljeni Oskar, joka vei meidät jätskille satamaan. Sain purnukan pakurikääpää, josta aion valmistaa jääteetä piakkoin. Varsinkin mua kiinnostaa, onko siitä krapulalääkkeeksi tulevan viikonlopun rientojen jälkimainikeihin.