Passiivinen pata

Törmäsin hiljattain Maku -lehden nettisivuilla erään reseptin tiedoissa passiiviseen valmistusaikaan. Eli siihen, miten paljon aikaa ruoka ottaa kypsymiseen niin, ettei kokkaajan panosta juurikaan tarvita. Miten nerokasta että se on kirjoitettu auki reseptiin!


Tässä piilee se ydin, miksi hyvän ruoan valmistaminen on oikeasti aika helppoa. Moni ahdistuu nykyajan suuntauksesta, jossa hehkutetaan paluuta ruoanlaiton perusytimeen; pitäisi mukamas tehdä ruokaa jostain ällöistä lihaklöntsistä, joiden kypsyminen kestää yli tunnin tai periaatteessa olla vankina omassa keittössään hellan ja perinnekeittokirjan välissä. 


En minäkään väännä viikottain useita työvälineitä ja puhdasta pöytätilaa vieviä ruokia kuten käsin tehtyä pastaa tai monivaiheisia ruokia, kuten kaalikääryleitä. Mutta oikeasti kun alkaa miettimään, on harvoja ruokia, jotka oikeasti vaativat tiukkaa keskittymistä ja tuntien uurastamista lieden äärellä.

Valurautapatasäilyy hyvin pidettynä sukupolvelta toiselle.
Anna sille rakkautta valmistamalla pitkään hautuvia liharuokia ja uunipatoja. 

Yksinkertaistettuna pataruoan valmistamiseen menee saman verran aikaa, kuin pastankin. Valmistumiseen vain menee pataruoassa esivalmistelujen lisäksi reilusti enemmän aikaa. 20 minuutissa pilkkoo ainekset sekä pastaan, että pataan. 


Passiivinen ruoanlaitto on sitä, että kun safka kypsyy, tehdään jotain muuta. Eli voi lukea hesaria, tehdä itselleen jalkahoidon ja manikyyrin, järjestellä tallentavan digiboksin sisältöä, stalkata mielenkiintoisia ihmisiä FB:ssä tai vaikkapa vaihtaa huoneen järjestystä. 


Yhtään minuuttia enempää ei ole hävitty vs. pastan tai muun nopean ruoan valmistamiseen verrattuna - nälkä vaan kasvaa mukavasti ja ruokaa odotellessa voi purkaa hermostuneisuutensa aktiivisiin ja elämänlaatua parantaviin puuhiin. 


Multitasking, baby!


Tässä resepti pataruoasta, joka sai alkunsa yksi talvi, kun mulla oli valurautapata, iso klöntsä kassleria ja vapaa lauantai. Kutsuin kaverit syömään. He lupasivat tulla, jos lähden luistelemaan päivällä, joten keksin tämän ruoan, koska sen pystyi aamiaisen jälkeen iskemään uuniin muhimaan sataan asteeseen. Pata oli valmista kun tultiin porukalla mun luokse siinä viiden hujakoilla. I give you: 


LUISTELUPOSSU!
Resepti on kirjoitettu niin, että sen voi valmistaa kotona ollessa, mutta jos lähdet kotoa, alenna lämpöä ekan tunnin ja bataattien lisäämisen jälkeen 100 asteeseen, ne muhiutuvat pataan sen kypsentyessä. Jos kuitenkin haluat bataattisi ehjinä, lisää ne pataan kun tulet kotiin, lisää pataan tarvittaessa nestettä, että bataatit peittyvät ja kypsennä vielä puolisen tuntia tai kunnes bataatit ovat kypsiä. 

1 kg porsaan lapaa tai kasseria

4 valkosipulin kynttä viipaloituina

1/2 dl lime pickle (säilyke, löytyy intialaisten currytahnojen läheltä)

1/2 sitruunan mehu

2 dl valkoviiniä

1 rkl suolaa

2 laakerin lehteä murskattuna kevyesti

4 pientä sipulia

1 ancho chile

200 g creamed coconut

8 dl vettä

8 mustapippuria

öljyä paistamiseen

suolaa

2 rkl hunajaa

1 kg bataattia kuutioituna

Leikkaa porsaanliha kuutioiksi ja laita muovipussiin. Lisää pussiin marinadin ainekset, sulje pussi ja sekoittele, jotta ainekset levittyvät tasaisesti. Anna marinoitua yön yli. (aktiivinen ruanlaitto 5 min., passiivinen ruoanlaitto 6-12h)

Kuutioi sipulit ja kuullota ne. Ruskista lihat padassa tilkassa öljyä, ruskista pienissä erissä, ettei pata jähdy liikaa. Kaada sekaan sipulit, marinadi sekä muut padan ainekset bataattia lukuunottamatta. Kiehauta. Tarkista suola ja siirrä uuniin hautumaan tunniksi 160 asteeseen. (aktiivinen ruoanlaitto 15 min., passiivinen ruoanlaitto 1h)

Lisää bataatit pataan, sekoita ja jatka hauduttamista vielä pari tuntia. (aktiivinen ruoanlaitto 30sek, passiivinen ruoanlaitto 2-4h)

Kun liha on pehmeää, pata on valmis. Tarjoa minttujogurtin ja lime picklen kera.


Aktiivista ruoanlaittoa 20min 30 sek., passiivista ruoanlaittoa 9-17h. Hätähousu voi toki jättää lihan marinoinnin väliin. 

Bublén simpukka

Kuulinpa eilen Michael Bublén konsertissa, että Cognacin alueella pääsisi maistamaan simpukoita, joihin tulee havunneulasia mausteeksi. Simpukat on mun suurinta herkkua! Harvoin pystyn ohittamaan simpukat ravintolan listalla, ellei kyseessä ole asiakasomistajaravintola, joiden merellisistä annoksista mulla ei ole kuin ikäviä kokemuksia. No tätähän pitää päästä kokeilemaan!

Makustelin simpukoita ja tulevaa Cognacin matkaani mielessäni, kunnes tämä laulava kanukki varasti lopullisesti mun koko huomion (livenä mies on hurmaava paketti ja keikka oli oikein viihdyttävä) ja vaihdoin suunnitelmani kanadan matkaan, josko sieltä löytyisi mullekin musikaalinen rakastaja.

Lauantaina olen taas realisti. Kanadaan tai Cognaciin en pääse vähään aikaan ja simpukat ovat tähän aikaan vuodesta edullisia, joten täytyy tehdä kompromissi: Moules á la Canadien en Cognac.

Moules a la cognaciin tulee tietenkin konjakkia (liekitykseen) ja vaahterasiirappia (tässä kohtaa voidaan mennä pahasti metsään), havunneulasia täytyy kerätä metsästä seuraavalla reissulla, miksei vaikkapa kuusenkerkkiä? Ja pinjansiemeniä ja kirsikkatomaatteja tuomaan rustiikkisuutta.

Watch this space yllä olevaan kokeiluun.

Onnellinen Minä Oslon edustalla keräämässä lempinilviäisiäni.

Tiesittekö muuten, että Norjassa, jossa sinisimpukoita on vaikka hurumycket pitkin vuonojen kylmiä rantavesiä, terveysviranomaiset ilmoittavat kansalaisilleen, milloin on sopiva aika kerätä simpukoita?

http://www.newsinenglish.no/2011/07/11/mussel-warnings-in-effect/

On se tekniikka ihmeellistä..

Taannoisella ulkomaanmatkalla törmäsin moneen otteeseen siihen, miten futuristiseksi on homma mennyt. Vaikka meillä ei suomessa ole vielä NFC:llä maksamista käytössä, jo Kluuvin yläkerran kahvilassa olen bongannut iPad-kassan, mutta kattokaas kuinka pitkällä oli systeemit ameriikan maalla :

Tämä oli kahvilassa New Orleansissa. Ennen allekirjoitusta valittiin kolmesta prosenttiluvusta haluamansa määrä tippiä ja ruudulle laskettiin valmiiksi lopullinen summa tippeineen ja arvonlisäveroineen. Sitten allekirjoitus sormenpäällä.

Toivottavasti näitä nähdään pian suomessa lisää. Laitteet säästävät tilaa, ovat liikuteltavia ja toisin kuin kaskaat reskontrasoftat, pienyrittäjän ei tarvitse rahallisesti tehdä niin suurta alkupanostusta. Ja jos näitä nähdään täällä, toivottavasti niihin tulee tuo tipin antomahdollisuus. -Jos ei lasketa ravintoloita, harvassa kahvilassa annetaan mahdollisuutta lisätä kortilla maksaessa huomaamattomasti tippiä. Tuskinpa moni myyjä sitä osaisi edes maksupäätekoneella tehdäkään.

Melonimehua kesän kunniaksi

Kehitin raikkaan kesämehun, koska nyt voi alkaa jo suunnittelemaan  tulevan suven juhlia. Tai minun kohdallani itseni hemmottelua. Ostin itselleni kukkiakin. 

Tähän reseptiin tarvitset muhkean melonin ja päivän verran keittiön pöydällä kyspyneen, mehukkaan verigreipin. Jääkaappikylmä prosecco ei ole myöskään pahitteeksi, muttei välttämätön. 

VESIMELONIJUOMA

• n. 1,5kg vesimelonia
• 1 verigreippi
• (1rkl sokeria)
• (kylmää vettä)
• jäitä 
• koristeluun basilikanlehtiä tai oman puutarhan ruusun terälehtiä

Kuori vesimeloni ja lohko paloiksi. Kuori myös verigreippi, leikkaa lohkoiksi ja poista siemenet. Soseuta blenderissä. Saatat joutua lisäämään kylmää vettä blenderiin, että hienonnus käynnistyy (riippuu ihan blenderistäsi ja hedelmien kypsyydestä). Siivilöi juoma kannuun. -Tähän sopii mainiosti suppilo, jonka olet vuorannut harsokankaalla niin, että kangasta yltää reilusti suppilon reunojen yli. Pusristele hedelmämehusta loputkin mehut irti kääntämällä kankaan reunat hedelmälihan ylle palloksi ja rutistamalla sitä puhtain käsin. Maista mehu ja lisää tarvittaessa makusi mukaan hienoa sokeria.

Sekoita mehua ennen tarjoilua, hedelmäliha ja vesi erottuvat jääkaapissa. Lisää mehuun jäitä reilulla kädellä ja koristele juoma halutessasi basilikan lehdillä ja kukkasilla. Piristyksen mehuun saa lorauksella proseccoa.