yangın dağ yufka böreği

Huomenna kuvataan Itä-Helsingissä erääseen elokuvaan viimeisiä kuvia ja meikä ajatteli keitraajan ominaisuudessa, että ryhmä voisi arvostaa välipalana turkkilais-roihuvuorelaista piirasta yufkataikinasta. Yufka on mun keittiön uusi lemppariraaka-aine, tää on kolmas ruoka, jota teen mokomasta kamasta ja vaikken ihan yllä Istanbulin tarjonnan tasoisiin herkkuihin, I'm getting there one börek at a time. 

Yufka on siis filotaikinan tyylistä ohutta vehnätaikinaa ja börek on piiras turkiksi. Roihislaisen tästä börekistä tekee mun vapaa reseptin sovellus, ja tässä herkku tulee : 


Roihuvuoren yufkapiiras


1 pkt pyöreää yufkaa


voiteluun:

1 dl vettä

6 kananmunaa

100g voita, sulatettuna

jauhelihatäyte:

400 g naudan tai lampaan jauhelihaa

4 valkosipulin kynttä ohueksi viipaloituina

2 rkl tomaattipyrettä

1 tl juustokuminaa

1 rkl granaattiomenasiirappia (Araratista)

1 rkl muscovadosokeria

½ dl punaviiniä

n. 2 tl suolaa

½-1 kesäkurpitsa, ohuesti siivutettuna ja oliiviöljyllä kostutettuna

½ pnt tilliä

2-3 kevätsipulin vartta

200 g fetaa tai mozzarellaa

mustia seesamin siemeniä

oliiviöljyä

Kuumenna laakea kasari tai pannu kuumaksi ja ruskista jauheliha siinä valkosipulien kera. -Käytä mieluiten rasvaista jauhelihaa, kuten lammasta, mutta jos sinulla on esim. vähärasvaista naudan jauhelihaa, lorauta pannuun ensin tilkka öljyä. Lisää loput mausteista ja anna jauhelihan hautua, kunnes neste on haihtunut. Mausta suolalla ja tarkista maku.

Sekoita kananmunien rakenne rikki ja sekoita niiden joukkoon vesi ja sula voi.

Roihuvuoren yufka böregi lähtövalmiina

Rasvaa pyöreä kakkuvuoka tai uunin kestävä keraaminen kulho. Levitä yufkapaketin taikinakäärö varovasti työpöydälle ja irroita ensimmäinen taikinakerros ja levitä se kulhoon niin, että reunat tulevat reilusti yli. Paina taikina pohjaa myöten, ei haittaa vaikka yufka hieman repeilee. Voitele taikina voi-kananmunaseoksella. Lisää seuraava kerros edellisen päälle, taas niin, että taikina rönsyilee reilusti astian yli. Voitele kerros taas munaseoksella ja ripottele päälle tilliä, kevätsipulia ja 1/3 osa fetasta. Käännä toisen kerroksen reunat fetan päälle ja voitele taas munaseoksella. Ripottele käännetyn taikinan päälle 1/3 osa jauhelihasta ja kesäkurpitsaviipaleita.

Toista taas uudella yufka-taikinakerroksella ja täytä kuten edellä; ensin fetalla ja yrteillä, sitten jauhelihalla ja kesäkurpitsalla. Muista voidella joka kerros!

mänkki kääntää taikinan reunaa, kohta komeus kipataan uuniin

Viimeisen taikinalevyn päälle ei tule enää täytettä, mutta reunat käännetään kuitenkin sisään päin voitelun jälkeen ja käännökset voidellaan vielä munaseoksella, ennen kuin alimman kerroksen viimeiset rippeet on käännetty nätisti kohti piiraan keskustaa. Lopuksi börek voidelaan lopulla munaseoksesta, koristellaan seesaminsiemenillä ja paistetaan uunissa noin 170-180 asteessa parikymmentä minuuttia, tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Kun vuoka on jäähtynyt hetken, kumoa piiras työpöydälle kääntämällä vuoka ylösalaisin. Anna jäähtyä huoneen lämpöiseksi ennen leikkaamista ja tarjoamista.

Vegeversio syntyy tietenkin ilman jauhelihatäytettä, jota en lähtisi korvaamaan millään soijalla, koska turkissa olen syönyt tätä aina vegeversiona niin, että täytteinä on vain kevätsipulia, tilliä & fetan tyyppistä mietoa juustoa. 

Laitan kuvan valmiista piiraasta ja kuvauksista huomenissa!

Raaka-aineet noudin yhdestä lempi elintarvikekaupoistani Ararat Arista : http://www.araratarifood.com/5.html
ja ruoan turkkilaisen nimen käänsi google : http://translate.google.fi/#

Spoon Mama kotidei

Otan Itä-Helsinkiä haltuun hippunen kerrallaan. Entisenä kantakaupunkilaisena vierastin pitkään mm. Herttoniemeä, mutta kuulkaas ystävät : se ei ole ihan sitä miltä se Itäväylältä käsin näyttää! Herttoniemen rannassa on mm. oivallisia ravintoloita ja uusin tuttavuus on Spoon Mama kotideli, kahden supermaman, Marian ja Danielan perustama lounasravintola, jonka idea on herkullinen, lisäaineeton kotiruoka.

Spoon Mama on suunniteltu niin, että tilaa on niin kotiäitein päiväkahvittelulle kuin pienele luomu- ja lähiruokapuodille. Ruokalista on kuitenkin se, joka vetää tuvan täyteen alueen työväkeä lounasaikoina.
Yksi keitto, yksi liharuoka ja runsaat, herkulliset salaatit.

Perjantaisin tarjolla on mm. Spoon Maman jo legendaksi nousseet burgerit; vaikka paikka on ollut auki vasta muutamia kuukausia, olin ihmeissäni eräänä aamupäivänä kahvilla kun joka pöytä täyttyi burgeria syövistä toimistoihmisistä. Oli pakko tilata itsekin mokoma suureen ääneen pöydissä kehuttu herkku. -Pari viikkoa sitten tarjolla oli muhkea jauhelihapihvi briossi-tyyppisellä leivällä jogurttikastikkeella ja kylmällä vihreällä yrttikastikkeella. Sivuun pieni salaatti ja päälle luomuketsuppia. Omnomnom!

Viikko sitten Spoon Mamassa järjestettiin ystäväilta. Esittelin ja maistatin lisukkeita grilliruoalle ja Kauppahallin Brunolla oli maistiaisia maahantuomastaan oliiviöljystä ja marinoiduista oliiveista.

Brunon Sisiliasta maahantuoma oliiviöljy ja sitrusmarinoidut oliivit

Grilliruoan lisukkeiksi pinaattipesto,
linssisalaatti & bataattivuoka

Spoon Maman nettisivuilta löytyy lisää tietoa menuista, paikasta ja tapahtumista. 

Hei ja tänään perjantaina on taas burgeripäivä ja mun eka työpäivä burgerimestarina! Tämän perjantain burgeri tarjotaan biodynaamisen vuokaleivän päällä ja maustetaan mozzarellalla ja raikkaalla jogurttisella yrttikastikkeella, jossa on mm. aurinkokuivattuja tomaatteja. Koitan samalla onkia tänne blogiini Spoon Maman oman valkosipulilevitteen reseptin! Tulkaa maistamaan ja moikkaamaan!

Viininmaisteluruletti Osa1

Viiniä valitessa tietää yleensä haluaako valkoviinin vai punaviinin. Tämän jälkeen on ehkä jollain tietyllä rypäletuulella, tai sitten ei. Jos ei jaksa jututtaa myyjiä, on parasta tai huonoin veto luottaa etiketin ulkonäköön. Viinin valinta aloittelevalle harrastajalle on siis varsinaista rulettia.

Tässä sarjassa valitsen viinin etiketin perusteella ja maistan sen. Ja sitten juon sen, jos se on hyvää.

Tänään Alkosta tarttui puna- ja valkoviinit, joista lähestyvien Euroviisujen finaalin kunniaksi korkkaan italialaisen chiantin, onhan Italia taas mukana pitkästä aikaa.

Rocca delle Macìe Vernaiolo - Italialainen chianti vm. 2009

Etiketin matta sininen houkutti Alkossa jo kaukaa; päätin että raahaan viinin kotiin ja tallennan sen sinisen sävyn maalatakseni joku päivä jonkun seinistä sellaiseksi. Tajusin kotona, että se sininen onkin sama keittiön pöytäni sininen, joten sisustuksellisesti se olisi vähän torta på torta. Viinin nimen fontti on hieno ja kullattuna se saa tämän viinin näyttämään todella arvokkaalta.


Maultaan Rocca delle Macìen Vernaiolo on pippurinen, tuhti, tanniininen ja hapokas. Ei mikään juopotteluviini, ehkä sellaisenaan loppuillan maailmanparannukseen.
Tummalle suklaalle, vahvoille juustoille, lampaalle, riistalle, paahdetuille juureksille, ankalle... aa kauhee luetella kaikkia herkkuruokia, tulee nälkä!


Mitä alkoi tekemään mieli : lampaan karetta suklaapunaviinikastikkeella uunissa paahdettujen juuresten kera
Roihuvuren käpypisteet : *****

Edamjuusto 700 g!

Ruoholahden K-Citymarketissa on viikonlopun ajan vielä herkkusienet tarjouksessa. Mä ostin yli kilon ja niitähän sai kolmella eurolla siis säkillisen! 

This what cooking tonite in Roihuvuori :


Marinoidut herkkusienet
herkkusieniä
valkosipulia
valkoviiniä
oliiviöljyä
tuoretta oreganoa
kuivattua chiliä
suolaa & valkopippuria
(valkoviinietikkaa)


Leikkaa herkkusienet reiluiksi lohkoiksi ja viipaloi valkosipuli ohuesti. Kuumenna laakeassa kasarissa oliiviöljyä ja kuullota siinä valkosipulit ja chili. Lisää herkkusienet, pyörittele hetken, että öljy sekoittuu sieniin ja kaada kasariin reilusti valkoviiniä. Revi sienien joukkoon runsaasti tuoretta oreganoa ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Anna sienten hautua miedölla lämmöllä kunnes sienet pehmenevät. Niistä irtoaa nestettä, joka sekoittuu valkoviiniin ja mausteisiin. Tarkista liemen maku ja lisää tarvittaessa etikkaa ja suolaa. Tarjoile jäähdytettynä. Säilyy liemessään jääkaapissa pari päivää ja maku paranee yön yli marinoituessa. 

Kumijalalla koreasti!

Tarvitsin auton, ensisijaisesti töihin, jotta pystyisin keitraamaan, käymään tukussa ja ajamaan asiakkaalta toiselle sekä kuvausmatkoille. Freeancerinä on tuntunut tyhmältä vuokrata auto kolmen neljän tunnin duunijuttua varten, joten laskin itselleni budjetin, hain pankista autolainaa ja aloin katselemaan millaisia autoja oli tarjolla. Tietenkin halusin auton, jolla voi myös lähteä sieneen, kirppareille, festareille ja muille maille seikkailuun, mutta yritin olla järkevä ja miettiä ensisijaisesti duunia, kulutusta, järkeä ja käytännöllisyyttä. 

Muutama viikko sitten lähdin ensimmäistä kertaa eläissäni koeajolle. Pikkupaku, jonka olin bongannut www.nettiauto.com -sivuilta oli livenä ruosteinen rusina, mutta kaupan pihalta löysin varsinaisen tyylikärryn, Chrysler Voyagerin vuosimallia 1994. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ajoimme auton kanssa pienen kierroksen Järvenpään Temalin alueen ympäri ja erosimme pariksi viikoksi, jonka aikana kiertelin ahkerasti autoliikkeitä ja roikuin netissä autoilmoituksia vertaillen. 

Chrystler Voyager <3 

Opin tämän kahden viikon aikana ainakin sen, että auton etsimisestä ei kannata kertoa kuin yhdelle ihmiselle. Kerroin siis kaikille etsiväni autoa, jolloin tietenkin sain about sata neuvoa siitä, mitä auton suhteen pitäisi tehdä. Olispa neuvot yhtä ehdottomia, kun suunnittelee lomaa:

Autoni sai viikonloppuna PikiSertifikaatin

"Ei sun kannata Pariisiin lentää, se tulee vaan tosi kalliiksi se loma ja siitä on netissäkin keskustelupalstoilla kirjoiteltu ettei ole hyvä kohde. Jos olet järkevä, ostat koko perheelle Siljan risteilyn Latviaan. Mä voin vaikka tulla sivusta katsomaan ku tilaat ne liput."

Ehkä siksikin päätin taas kerran luottaa intuitiooni ja yhden luotetun ystäväni mielipiteeseen ja mennä ostin sen Chryslerin. Kyl me siskon kanssa potkittiin ne renkaat läpi ja kokeiltiin että vaihteet, valot ja jarrut toimii. Bensasyöppö se on, mutta enpä muista miloin olisin niin mukavan tuntuisella autolla kruisaillut. Siinä on tilaa, se on siistissä kunnossa että kehtaa asiakkaan pihaankin ajaa, lisäksi se on ihan minun näköinenkin! 

Kaaralta puuttuu enää nimi, mutta annan sen päätöksen kypsyä rauhassa. Sillä välin pois alta kävyt ja oravat, täältä tullaan!

Sparris & risotto

'Onhan se kivaa, kun ravintoloissa huomioidaan kauden raaka-aineet, mutta onko mielikuvituksettomampaa kuin laittaa iso lakana ikkunaan, joka huutaa PARSAVIIKOT!!' hän ajatteli ja huomasi kaupassa parsahyllyn kohdalla kuinka suu alkoi napsaa.


Toisto on opintojen äiti ja toimii myös markkinoinnissa. -Ei se mua saanut osallistumaan ravintolan parsaviikoille, mutta tänään laitan parsaa risoton kera. Ruokakoriin tarttui myös yksi mun lempivihannes fenkoli ja pian kokeilen toimiiko fenkoli lainkaan parsan kanssa. Alkossa vaiheilin pienen 0,25l ruoanlaittovalkkarin ja ison pullon välillä - usein halpa, kiireessä valittu ruoanlaittoviini ehtii etikoitua jääkaapissa kun sitä ei pysty juomaan pelkiltään - mutta onneksi olin ahne ja otin ison pullon. Pari lasia valkkaria ruokaa laittaessa kruunaa mun ihanan päivän ja tätä valkkaria juo ihan mielellään.


Tässä resepti:

Parsa & Fenkolirisotto

• puolikas fenkoli, ota vihreät tupsut sivuun ja pieni puolet kannasta pikkukuutioiksi, siipaloi loput isommiksi paloiksi 
• 3-5 vihreää parsatankoa, kuorittuina ja paloiteltuina reiluihin paloihin 
• 1/2 sipuli, pieniksi kuutioiksi leikattuina 
• 2 valkosipulin kynttä, ohueksi siipaloituina 
• 4 dl risottoriisiä 
• noin 3dl valkoviiniä 
• oliiviöljyä 
• parmesania 
• (creme fraichea tai kermaa) 

Kiehauta noin 7dl vettä ja 1/2 rkl suolaa kattilassa ja keitä parsan ja fenkolin palat vedessä, noin 3min. Nosta kasvikset vedestä reikäkauhalla sivuun ja säästä keitinvesi.
Kuumenna pari ruokalusikallista oliiviöljyä laakeassa kasarissa tai korkeareunaisessa pannussa ja freesaa kuutioidut sipulit ja fenkoli sekä valkosipuli. Lisää lopuksi risottoriisi ja jatka kuullottamista vielä minuutin verran matalalla lämmöllä, lisää tarvittaessa oliiviöljyä ja sekoita koko ajan kevyesti. Kun öljy on imeytynyt riisin ja kasvisten pintaan, kaada riisin joukkoon puolet valkoviinistä ja jatka hämmentämistä, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Kaada loput viinistä riisiin joukkoon ja jatka hämmentämistä, kun neste on taas haitunut, siirry lusikoimaan joukkoon parsan ja fenkolin keitinvettä ja jatka näin kunnes kaikki neste on käytetty tai kunnes risotto on al dente.

Mikäli neste loppuu kesken, mutta riisi ei ole vielä mielestäsi sopivan kypsää, voit lisätä vettä tai valkoviiniä. Tärkeää risoton kypsennyksessä on kuitenkin matala lämpö ja se, että risottoa hämmennys tapahtuu kahdeksikkoa piirtämälä. -Tästä ei ole tieteellisiä todisteita, mutta eräs italialainen sanoi minulle, että tämä on ainoa oikea tapa, kuka minä olen väittämään vastaan?

Kun risotto on kypsää, raasta joukkoon reilusti parmesania. Olisin itse laittanut tähän pari lusikallista creme fraichea, mutta jääkaapissani oli kermatuotevajarit. Lisää parmesanin kanssa aiemmin keitetyt parsat ja fenkolit ja koristele fenkolin silputuilla tupsuilla.
Ja viiniksi sekä ruoanlaittoon, että lasiin valikoitui PasquaChardonnay 2010, hinta 7 €.

Tuli hyvä kevään avaus ja fenkolilla ja parsalla on paljonkin yhteistä samalla lautasella! Samalle lautaselle kuuman risoton kanssa voi kääriä parman kinkkua. Pientä kerman tilkkaa jäin kuitenkin kaipaamaan, mutta tästedes raastan parmesanini aina raastimen isolla osalla - tulee paljon kauniimpaa ja vaivattomampaa parmesanraastetta!


Noni ja kukas tulis siivoamaan mun keittiön?

Mä menin naimisiin!

Joka vuosi löydän keväisin rakkauden. Pihalla on vielä pieni metrin kasa lunta, mutta olen jo täysillä herännyt talviunilta. Ensin tuli rakkaus Roihuvuoreen, kun liikuttuneessa krapulatilassa kävin pääsiäisen alla pienellä kävelyllä ja seurasin tippa linssissä jäiden lähtöä ja sammakoiden paneskelua. Sitten heräsi joka vuotinen rakkaus pyöräilyyn, kun kaivoin polkupyöräni kellarista ja lähdin lenkille ja löysin Meri-Rastilan sekä Laajasalon kartanon. Rakkauteni valokuvaamiseen muistui kun valokuvasin kissani hautajaiset ja olen siitä asti kantanut mukanani jotain kameroistani. Pisimpään talviunilla ollut rakkauteni työntekoon heräsi viimein. Joten päätin aloittaa blogin juhlistamaan kaikkea tätä.

Vähän niinku jotkut menee naimisiin juhlistaakseen rakkauttaan, olen astunut liittoon läppärini ja kaikkien teknisten laitteitteni kanssa. Aion kokata, valokuvata, pyöräillä, tehdä mielenkiintoisia työkeikkoja, rempata ja seikkailla. Tervetuloa mun blogiin.