Flunssakierros

Kaikilla oli flunssa meidä kuvausryhmässä, siis aivan kaikilla. Minähän en ole koskaan kipeä, syön ihan kaikkea enkä pelkää juoda kaverin pullon suusta (paitsi lapsien juomapulloista, lapsila on niin ällöt näpit ja limainen suu). Kehuskelusta seurasi huonoa karmaa ja mäkin sain kuumeen, käheän äänen ja kamalan kurkkukivun. Jälkiviisaana on hyvä olla ja parantelin vastustuskykyäni talven tulevia koitoksia varten pakurikääpäjääteellä. Pakurit metsästi veljeni Oskar, joka onkin Etelä-Karjalan Pakuri-Paakkarinen.


Kun saat jostain pakuria, toimi näin:

Laita yhden litran vetoisen purkin pohjalle oksa rosmariinia, 1 rkl pakurikääpää teepussissa (näitä haudutuspusseja myydään isommissa supermarkeiteissa), 3cm pätkä inkivääriä ohuina viipaleina ja 1 dl fariinisokeria (tai inkkarisokrua). Kaada purkki täyteen kuumaa vettä ja sulje. Anna hautua pari tuntia, kun purkin pinta on kädenlämpöinen, voit laittaa sen jääkaappiin. Nauti päivittäin lasillinen pakurijääteetä.

Oh toh toh! Syyssateita ja Huvilaan ja Huussiin valmistautumista

Päivitystahtini on ollut viime aikoina aika hidas, mutta kaikkea kivaa netin ulkopuolista on tullut puuhailtua. Tänään cookin' in Roihuvuori :
Lampaankääpäpiiraat huomisiin kuvauksiin (kuvausryhmälle) ja samaan aikaan uunissa paahtuu kirsikkatomaatit caprese-salaattiin (kameran eteen).

Tiistain kääpä&orakassaalis.

Luumukirsikkatomaatit matkalla uuniin.

Jos mietit että whattafakinlampaankääpä, kysy lähimmältä sienestäjältä tai tsekkaa lähin sieniopas. Oltiin Sirpan kanssa eilen sienimetsässä - nythän on mitä mainioin sieniaika - ja Sirpan käyttäessä mainiota herkkutattivainuaan mä keräsin korini täyteen lampaankääpiä ja vaaleaorakkaita. Molemmat on sienimetsän helppoja tunnistettavia ja kun niitä löytyy, on niitä yleensä samalla mestalla runsaasti. Jos on siis aloitteleva sienestäjä ja kaipaa kantarellin, suppiksen ja herkkutatin ohelle jotain uutta haastetta, ovat lampaankääpä ja vaaleaorakas hyvät seuraavat bongattavat.


Eiliselle sienisadolle pitää keksiä jo tänään käyttöä, sillä kuivurini on vielä edellisessä kodissani ja sienten pakastaminen on mun mielestä vähän plääh. Piiraita taasen voi jakaa kanssaihmisille ja myös pakastaa.


Tämä sienipiirasresepti vie kielen mennessään ja nämä ovat varsinkin juuri uunista tullessaan vastustamattomia.


Tässä mun lempi piirastaikinaresepti (vapaasti käännettynä mainiosta Culinaria Russia -kirjasta):

Lampaankääpäpiiraat

Piirastaikina

• 40 g hiivaa
• (tai pss kuivahiivaa)
• 2,5dl maitoa
• 2 tl sokeria
• n. 500g vehnäjauhoja
• 2 keltuaista
• (säästä valkuaiset voiteluun)
• 125g voita
• 1 tl suolaa

Nosta kaikki ainekset huoneenlämpöön ennen leivonnan aloittamista. Lämmitä 1 dl maitoa käden lämpöiseksi (tai 42 astetta, jos käytät kuivahiivaa) ja liuota siihen hiiva sekä sokeri. Peitä ja nosta vartiksi lämpimään paikkaan, niin kupliminen käynnistyy. Siivilöi puolet jauhoista ja sekoita hiivaseokseen. Alusta taikina, peitä liinalla ja nostata tunnin ajan. 

Vatkaa keltuaiset pehmeän voin kanssa kuohkeaksi, lisää suola, loput maidosta sekä jauhoista ja työstä tasaiseksi, yhdistä hiivapohjan kanssa ja vaivaa taikinaksi.

Nostata peitettynä vielä tunnin verran. Valmista sillä välin piiraiden täyte.

Jaa taikina neljään osaan. Kaulitse osa kerrallaan n. 10 x 40 cm suorakulmioksi, pidempi sivu itseesi päin. Lusikoi täytettä ruokalusikan kokoisiksi kasoiksi n. 2cm suorakulmion alareunasta ja taita taikinan yläosa täytteen päälle kanneksi ja paina kevyesti ilmat pois piiraasta. Lasilla tai mukilla taikinasta piiraita niin, että täyte jää keskelle lasia ja piiraaseen jää myös hieman taikinan taitetta. Kaulitse jäljelle jäänyt taikina uudeksi suorakulmioksi ja jatka leipomista näin, kunnes kaikki täyte ja taikina on käytetty. 

Voitele piiraat valkuaisilla ja paista 200°c kunnes piiraiden pinta on kullan keltainen. Jäähdytä ja tarjoa sellaisenaan tai salaatin kera. 

Huom! Jos pitkä sepostus piiraiden leipomisesta on liian kryptinen, niin lyhyesti : tee piiraista puolikuun muotoisia, tyyli on vapaa.


Täyte puolestaan valmistuu freesaamalla sipulia ja sieniä voissa, lisäämällä tämän jälkeen haluttu kermatuote (minä pidän crème fraîchesta) ja maustamalla suolalla, pippurilla ja vaikkapa muskotilla. Sieniruokiin kannattaa myös lisätä hieman bottnea tilkalla sherryä, joka kiehautetaan ennen kerman lisäämistä. Tänään lisään täytteeseen 'jääkaapin yllärit' -tyyliin myös ruohosipulia.

Piiraat onnistuivat ja olivat söpöjä kuin kissantassut! Tosin maussa oli pikkufiba : unohdin lisätä taikinaan suolan.. 

p.s. jos mielit tehdä mozzarella-tomaattisalaatin hiukka herkullisemmin, niin tomaatit paahdetaan uunissa seuraavalla reseptillä : 


-tomaatit halki ja leivinpaperille leikkauspinta ylöspäin
-paista uunissa 200c° noin vartin verran
-laske lämpö 130c° ja paista kunnes tomaatit ovat kuivahtaneet haluamaasi koostumukseen (Huomioi, että jääkaapissa viilennettäessä tomaatit vielä vetistyvät ja tiivistyvät)
-käytä miten tahdot; piiraissa, salaateissa, pizzassa.. 


Kokkaillessani innostuin tänään myös kokeilemaan suklaa-kahvimarenkeja, mutta niistä lisää mikäli ne onnistuvat. Muussa tapauksessa ne jääköön tämän blogin salaisuudeksi. Kai olen jo kertonut, että puolet kokeiluistani päätyy roskikseen?

Viikonlopun urheilut & herkut

Vietin ystäväni Mikon kanssa viikonloppua perheemme mökillä Savitaipalella. Olimme ottaneet polkupyörät mukaamme, notta voisi lenkkiä heittää. Muut viikonlopun tavoitteet olivat nukkuminen, lepääminen, hyvä ruoka, viini ja tupakan tupruttelu. Lauantaina herättyämme vasta klo 17 uutisten jälkeen, ei ollut enää järkeä lähteä sotkemaan Lappeenrannan suuntaan vedylle, joten reissumme siirtyi sitten sunnuntaiksi.

Lauantai-iltana ei sitten 'aamiaisen' jälkeen ehtinyt kuin pikku sienireissulle ennen saunomista. Mukaan lähti Stinky Bamboo, joka koipensa nilkuttamisesta huolimatta veteli perässämme metsään kuin mikäkin Eräkoira. Mukaan metsästä tarttui mm. kantarelleja ja herkkutatteja.

tattis.

Stinky Bamboo bongaa seuraavat Boletus Deliciosot

Sunnuntaina laitettiin sitten oikein herätyskellot soimaan, koska vaikka mökille oltiin tultu nukkumaan, niin lauantain vastaisen yön 16h unet oli kyllä pikkasen yliveto. Pyöräilyreitti valittiin 60km mukaan, joka tuntui sopivata lenkiltä. Ajettiin Chrysleri tien haaraan ja noustiin pyörille. Mun pyöräkunto on työntäyteisen kesän jälkeen aika surkee, mutta kun kaveri oli messissä, purin vaan hammasta ja pyöräilin kiltisti perässä. Reitti oli mitä mahtavin; sopivasti ylä- ja alamäkiä ja liikennettä aika kevyesti. Maisemat vaihtelivat männiköistä peltoaukeisiin ja väliin mahtui mm. Taipalsaaren söpö kylä ja Saimaan ylittävät pikkusillat. Lappeenrantaan saapuessa alkaa mahtava Taipalsaarentien sivua kulkeva pyörätiesuora, jossa on väliin rankkojakin ylämäkiä ja tiukkoja alikulkukoukkauksia.

Näytä suurempi kartta

Lappeenrannassa suuntasimme suoraan torille, Vedylle ja Atomille tietenkin! Lappeenrannassa sunnuntaina vierailevalle tiedoksi, että torin lihispaikat sulkevat yleensä sunnuntaisin klo 14, mutta Kauppahallia lähimpänä olevassa kojussa oltiin kuitenkin vahvasti auki ja saimme herkkumme jonotettuamme aikamme hihittelevien ranskalaisturistien takana.

Happy cycler.

Mä haluun keramiikkakurssille, että voin tehdä äipälle joululahjaks tällaset keraamiset lihisständit!! Kuin hienoi!

Meikä otti tietenkin Atomin kaikilla mausteilla, Mikolle tilattiin Vety. Vetyyn tulee kinkku ja muna, atomiin vain jompakumpa ja omani otan aina munalla. Lappeenrannassa kaikkiin mausteisiin sisältyy myös voita, mutta mulle yllätyksenä tuli se, että mun Atomiin laitettiin myös valkosipulimajoneesia, joka on mun mielestä kyllä ehdoton no-no. Joten Atomiensikertalaiset, olkaahan tarkkoina kaikkien mausteiden kera! Voista en kuitenkaan kieltäytyisi, se kuuluu Itä-Suomen ruokakulttuuriin. -Lappeenrannasta kotoisin ollut mummoni syötti minulle vanhempieni kauhuksi lusikalla voita ollessani vauva.

Lihisten jälkeen treffattiin veljeni Oskar, joka vei meidät jätskille satamaan. Sain purnukan pakurikääpää, josta aion valmistaa jääteetä piakkoin. Varsinkin mua kiinnostaa, onko siitä krapulalääkkeeksi tulevan viikonlopun rientojen jälkimainikeihin.

Paratiisimaissi

Sherrytynnyreitä matkalla hyllyille akvavitin kypsytykseen

Vierailin viime vuonna Oslossa tutustumassa Linie Akvavitin valmistukseen ja historiaan sekä seuraamassa kokkikilpailu Linie Awardsien vuoden 2010 mittelöitä. Matkan kohokohtia oli opastettu käynti Arcuksen tehtaalla, jossa akvavit maustuu kuukausitolkulla vanhoissa sherrytynnyreissä. Minä sitten rakastan tehdasvierailuja!

Tehtaan jännittävin huone oli vanha maustehuone, joka on edelleen käytössä eri akvaviteja maustettaessa. Puulaareissa luukkujen alla oli mm. tillin siemeniä, fenkolia, anista, muskottia ja paradis kornia. -Öö sis whattafakkia?

Mä oon aina luullut, että tunnen paljon mausteita ja ruoka-aineita eri maailmankolikista, mutta törmäsinpä taas kerran täysin uuteen ja käsittämättömään mausteeseen. -Joka ei edes tuoksunut miltään. Pitihän sitä haistaa ja maistaa.

Paradiskorn on kuin pienen pieni maissinjyvä, se muistuttaa muodoltaan myös sarviapilan siementä, jota käytetään intialaisessa ruoanlaitossa, mutta on mustavalkoinen, kuin rikottu mustapippuri. Kun pippuria puraisee, leviää suuhun uskomattoman vahva pippurinen polte ja katajainen maku. Kataja viittaa tietenkin viinatehtaalla giniin, mutta mitä ihmettä tällä mausteella tehdään ja miksi mä en ole siitä ennen kuullut?

Wikipedia kertoo, että paradiskorn on suomeksi meleguettapippuri, joka on ollut keskiajalla yleinen mauste keski-euroopassa. Maustetta ei saa suomesta, mutta sitä saa kuitenkin tuoda maahan. Ja puhutaan jäljempänä nyt sitten paratiisimaissista, koska se on musta kivempi nimi kuin meleguettapippuri ja mä voin päättää kaikesta mun blogissa, hehee!

Halvor annostelee paratiisimaissia kotiivietäväksi

Arcuksen tislaaja Halvor Heuch ei tietenkään paljasta viinojen reseptejä (ja sitäpaitsi mä ostan viinani mielelläni ammattilaisten tislaamina ja keskityn ruoanlaittoon), mutta vinkkaa valmistavansa joka joulu jääkellarin lohta niin, että ennen suolaliemen kaatamista lohen päälle hän ripottelee kalan pinnalle rouhittua paratiisimaissia.

Halvor myös antoi mun ottaa mukaan pussillisen paratiisipippuria. Olen sitä vuoden päivät säilyttänyt keittiöni kuivakomerossa ja odottanut inspiraatiota ja tänään se iski :

Pienen pienet maissinpyörylät

Rouhittu Paratiisimaissi on sisältä lumenvalkoista

Paratiisimaissilla maustettua siikatartaria

• 2 siikafilettä ruodot nypittyinä
• 1 pieni salottisipuli
• 2 rkl pieniä kapriksia (hieman hienonnettuna, jos et löydä pieniä)
• 2 rkl ruohosipulia
• ½ sitruunan kuori raastettuna
• 3 rkl sitruunan mehua
• 2 tl sormisuolaa
• ½ tl paratiisimaissia rouhittuna (valkopippuri käy myös hyvin!)
• 2 rkl oliiviöljyä

Hienonna siikafileet ja salottisipuli. Sekoita siika, sipuli, kaprikset, ruohosipuli ja sitruunan kuori. Puserra päälle sitruunanmehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Lorota päälle oliiviöljy ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia. Tarkista maku ennen tarjoilua ja tarjoa leivän tai hapankorpun kera. 

Eilisen horoskoopit ja risotot

Risotto on easypeasy ruoka valmistaa ja herkullista kuin mikä, mutta on sarjassa niitä, jotka eivät parane yön yli jääkaapissa. Jos olet valmistanut hyvää risottoa (esim. parsarisoton) ja sitä jää seuraavalle päivälle yli, pitää sille oikeasti tehdä jotain muutakin kuin iskeä mikroon ennen syömistä. -Risotosta tulee nimittäin uudelleen lämmitettynä jäysteistä puuroa.

Tässä yksi hyvä kikka tehdä eilisistä aivan uutta ruokaa:

                Paistetut vihannekset valkoviinin ja riisin kera

• eiliset risotot (kuvassa tatti-kuivamakkararisottoa)
• paprikaa
• fenkolia
• munakoisoa/kesäkurpitsaa
• sipuli
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl vettä
• parmesania
• oliiviöljyä
• (pippuria, suolaa)

Leikkaa vihannekset hyviksi suupaloiksi, myös sipuli. Kuumenna oliiviöljyä wokissa tai pannussa ja paista vihannekset, kunnes ne saavat väriä. Vihannekset saavat jäädä raaoiksi. Lisää pannuun valkoviini ja vesi ja anna kiehua minuutin verran kannen alla. Lisää sitten risotto ja sekoita kylmän risoton rakenne rikki ja anna ruoan lämmetä kauttaaltaan. Mausta tarvittaessa mustapippurilla ja suolalla. Annostele ja rouhi päälle parmesania. Joo ja lorota päälle vähän oliiviöljyäkin, se on terveellistä!

Tässä ruoassa saa olla vihanneksia enemmän kuin riisiä, näyttää nätimmältä ja on terveellisempääkin. Kuvan ruoassa on siis mun jääkaapin sisätltöä, mutta muita ruokaan sopivia vihanneksia voisi olla esim. kesäkurpitsa, retiisi, punasikuri ja sienet - ja oioi, siis yksi tai kaksi kuivattua birdseye chiliä paistumaan vihannesten kera tekee tästä yht'äkkiä Sisilialaisen!

Leijona (3.8.2011) sivustolta Astro.fi
Vaikka saatatkin olla tänään hyvin innostunut jostakin sinulle esitetystä ideasta, niin koeta säilyttää mahdollisimman realistinen ote asiaan. Sinulla on Neptunuksen haasteellisen kulman vuoksi taipumsta ylioptimistisuuteen. Pidät helposti itsestään selvinä asioita, jotka eivät sitten olekaan totta. 

Festariraportti : Lawatanssit 2011

Meikä oli Lawatansseissa viikonlopun. Maakuntamatkailu ja tamppaaminen avartaa. Tässä reissun satoa.

Bändien backstagen ja majoitusalueen coolein poke.

Yksi työtehtävistäni Lawatansseissa oli tehdä kyltti. Ai ko tuli hiano ja viesti menee salee perille. 

Joku urpo teini oli vääntänyt mun konepeltikoristeen yöllä vinoon. Onneksi Jonne osasi suoristaa sen. 

Täältä ostin laadukkaat ja edulliset nektariinit. Kauppa sijaitsee Mäntyharjulla. 

B&B Pinuksen vieraskoira.

Vuokrasimme Pinuksen mahtavan puusaunan tunniksi. 

Aitoon saunomiseen kuuluu lotrausvesi. 

Me luikittiin salaa radan yli uimaan. 

Superaskartelija Jonnan ulkpukkakoru. 

Pinelin meikkipöytä. Kelpaa tytöille. 

Puu-uunipizzaa festareilla.

Festaribaari rakennettu paikalla kaadetuista puista. 

Soijapoloinen. Roihuvuoren KotiLiuskeen pohja kalpenee tän rinnalla. 

Kantajille apetta. 

Hyi attanas!

Minä leivon. Se on jo tapahtuma sinänsä, koska olen surkea leipuri enkä pidä makeasta kovinkaan paljoa. Tänään päätin kuitenkin pyöräyttää kakkuja sunnuntaina Heinolan Heilistä ihanalta marjatytöltä ostamistani marjoista ja käyttäen ystäväni Emman mulle googlettamaa kakkupohjareseptiä.

Resepti on jo kerran testattu ja hyväksi havaittu festivaaliolosuhteissa, kun tein Manic Street Preachersin roudareille mustikkakakkuja. Pohjan koostumus oli siis hyvä, mutta festarikeittiössä desimitta on tuntematon kapistus, joten sokeria tuli laitettua liian vähän. Nimesin kakut kätevästi terveelliseltä kuulostavasti "Finnish All-Bran Blueberry Cakes"-kyltillä, jolloin sokerin vähäisyys vaikutaisi tahalliselta. Me so clever!

Tässä kätevän kakkupohjan resepti pienillä kaappini sisällön sanelemilla muutoksilla :

                                             Marjakakku 

• 6,5 dl jauhoja (piti olla 5dl, mutta niitä humpsahti kulhoon vähän liikaa)
• 2,5 dl sokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl soodaa 
• 1 tl suolaa 
• 3 rkl Tertin Kartanon yrttisokeria
• 1-2dl rypsiöljyä (en mitannut vaan kaataa lorotin suoraan pullosta)
• 3 dl maitoa
• 1 kananmuna
• marjoja

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää rypsiöljy ja maitoon kevyesti vatkattu kananmuna. Sekoita varovasti, älä vatkaa. Kaada taikina voideltuun vuokaan tai voideltuihin muffinivuokiin. Painele taikinaan marjoja ja paista uunin keskiosassa noin 190°c lämmössä, kunnes herkku on kypsää. 

Tein yhden ison kakun Huvila & Huussin kuvausryhmälle huomiseksi ja pieniä muffinityylisiä pikkukakkuja kavereille. Pikkukakkuihin olisin halunnut testata rahkatyyppistä kuorrutetta, olisin siis sekoittanut jääkaapistani löytyneeseen smetanaan tomusokeria ja kananmunaa (kuten rahkakakun kuorrutteeseen perinteisesti tulee), mutta meinas tulla oksennus, kun rikoin luomukananmunan kulhoon. Siis hyi saatana mikä haju mun keittiön valtasi!

Lähdin juosten pilaantuneen kananmunan kera roskakatokseen, mukaan lensi myös kulho, johon munan rikoin koska mä en tod aio tiskata sellaista kusen, pierun ja yrjönhajuista astiaa mun keittiössä. Takas tullessa koko kävelytie ja rappu haisi vielä tuolle kuvotukselle.

Mätämuna

Ja siis mä hinkkasin tänään aiemmin päivällä mun koko kämpän siksi, kun täällä haisi vieno pieru ja koitin metsästää sen alkuperää. Tsekkasin jopa kananmunat, ettei niiden pinta ollut rikki ja munakennossa hometta tai limaa. Ilmeisesti kuvan kananmuna oli niin pitkään pilalla, että haju tihkui jo kuoren läpi. Ei etteikö täällä olisi muutenkin voinut näyttää lattialle vähän luuttua. Lose-Win-situation.

Mansikka-vadelmakakkuset

Nyt tuoksukynttilät kehiin ja herkkumarjakakkuja mutustelemaan Frasierin seurassa. Öitä.

KotiLiuskat

Tässä Liuskasaaren Skiffer-ravintolan inspiroima KotiLiuska:

Roihuvuoren Liuska

Roihikan liuskaan tuli jokirapuja, avocadoa, vuohenjuustoa, mansikoita ja rucolaa. Juustoa oli kaapissa hintsusti, mutta sellaset juustolla gratinoidut pizzat ovatkin aivan hanurista. Se on niin, että juusto tulee tomaattikastikkeen päälle ja sitten vasta täytteet. Kuvan kaunottaressa on vuohenjuuston alla hieman brittiläistä cheddarraastetta.

Ja vegaanikaverille kans:

^Marinoitua munakoisoa, cashewpähkinöitä, avocadoa ja mansikoita. Uunista tultua päälle roilusti portugalilaista laatuoliiviöljyä.

Oon aina tyytyväinen pizzoihini, mutta kotiuuni on aina kotiuuni. Skifferin tunnelmaa on vaikea loihtia kotiin tämän pizzan rinnalle ja tv:stä tulevan Chuck Norris -leffan oheen olisin ehkä kuitenkin tarjonnut sittenkin pizzaa täytteillä salami, kinkku, ananas. Pus!

Liuskaa pöytään!

Liuskasaaressa järjestetään tänä kesänä mainiota Club Cabin tapahtumaa Liuskasaaren Skiffer -kahvilassa. Disko soi ja suomenruotsalaaset babet ja killet juovat jäillä täytetyssä ammeessa viilennettyä Solia ja syövät pizzaa. Ja mitä pizzaa Skifferin keittiössä väännetään!! Club Cabin on joka keskiviikko, mutta pizzaa saa aina ravintolan ollessa auki.

Me syötiin eilen Kallen suosituksesta Surf & Turf, täydellisen rapea liuskeen mallinen piddingi chorizomakkaralla ja jokiravuilla. Erityinen Roihuvuoren Oravamerkki ehkä kaupungin parhaasta tomaattikastikkeesta.

Seuraavaksi kokeilen Skifferin saarintolaispizzaa, jossa on mm. fenkolia ja savumuikkuja.
Mutta koska ilma on huono, tänään väännän Roihuvuoren Liuskepizzaa kotona, siitä lisää myöhemmin.

Saareen pääsee veneellä, joka lähtee Caruselin ja Kompassin välissä sijaitsevalta laiturilta. Ota mukaan aurinkolasit ja joku kuuma huulipuna.

Ravintola Skifferin pizzamenu
Club Cabin Facebook -sivut