Roihuvueren Käpy & Kantarelli jakaa ruokaa, juomaa, matkailua ja elämää kaupungissa ja vähän maallakin. Reseptini ovat kotikokeille, jotka eivät omista mittalusikoita ja osaavat lukea minun välillä ranskalaisilla viivoilla heittämiä reseptejä. Matkavinkkini niille, jotka jakavat puolestaan omansa minulle.

maanantai 1. elokuuta 2011

Hyi attanas!

Minä leivon. Se on jo tapahtuma sinänsä, koska olen surkea leipuri enkä pidä makeasta kovinkaan paljoa. Tänään päätin kuitenkin pyöräyttää kakkuja sunnuntaina Heinolan Heilistä ihanalta marjatytöltä ostamistani marjoista ja käyttäen ystäväni Emman mulle googlettamaa kakkupohjareseptiä.

Resepti on jo kerran testattu ja hyväksi havaittu festivaaliolosuhteissa, kun tein Manic Street Preachersin roudareille mustikkakakkuja. Pohjan koostumus oli siis hyvä, mutta festarikeittiössä desimitta on tuntematon kapistus, joten sokeria tuli laitettua liian vähän. Nimesin kakut kätevästi terveelliseltä kuulostavasti "Finnish All-Bran Blueberry Cakes"-kyltillä, jolloin sokerin vähäisyys vaikutaisi tahalliselta. Me so clever!

Tässä kätevän kakkupohjan resepti pienillä kaappini sisällön sanelemilla muutoksilla :


                                             Marjakakku 

  • 6,5 dl jauhoja (piti olla 5dl, mutta niitä humpsahti kulhoon vähän liikaa)
  • 2,5 dl sokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa 
  • 1 tl suolaa 
  • 3 rkl Tertin Kartanon yrttisokeria
  • 1-2dl rypsiöljyä (en mitannut vaan kaataa lorotin suoraan pullosta)
  • 3 dl maitoa
  • 1 kananmuna
  • marjoja

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää rypsiöljy ja maitoon kevyesti vatkattu kananmuna. Sekoita varovasti, älä vatkaa. Kaada taikina voideltuun vuokaan tai voideltuihin muffinivuokiin. Painele taikinaan marjoja ja paista uunin keskiosassa noin 190°c lämmössä, kunnes herkku on kypsää. 

Tein yhden ison kakun Huvila & Huussin kuvausryhmälle huomiseksi ja pieniä muffinityylisiä pikkukakkuja kavereille. Pikkukakkuihin olisin halunnut testata rahkatyyppistä kuorrutetta, olisin siis sekoittanut jääkaapistani löytyneeseen smetanaan tomusokeria ja kananmunaa (kuten rahkakakun kuorrutteeseen perinteisesti tulee), mutta meinas tulla oksennus, kun rikoin luomukananmunan kulhoon. Siis hyi saatana mikä haju mun keittiön valtasi!

Lähdin juosten pilaantuneen kananmunan kera roskakatokseen, mukaan lensi myös kulho, johon munan rikoin koska mä en tod aio tiskata sellaista kusen, pierun ja yrjönhajuista astiaa mun keittiössä. Takas tullessa koko kävelytie ja rappu haisi vielä tuolle kuvotukselle.

Mätämuna
Ja siis mä hinkkasin tänään aiemmin päivällä mun koko kämpän siksi, kun täällä haisi vieno pieru ja koitin metsästää sen alkuperää. Tsekkasin jopa kananmunat, ettei niiden pinta ollut rikki ja munakennossa hometta tai limaa. Ilmeisesti kuvan kananmuna oli niin pitkään pilalla, että haju tihkui jo kuoren läpi. Ei etteikö täällä olisi muutenkin voinut näyttää lattialle vähän luuttua. Lose-Win-situation.
Mansikka-vadelmakakkuset

Nyt tuoksukynttilät kehiin ja herkkumarjakakkuja mutustelemaan Frasierin seurassa. Öitä.

1 kommentti:

  1. Tarttis varmaan kokeilla tätä reseptiä! Yufka-piiras (meniköhän nimi oikein..) vaikuttaa myös kokeilemisen arvoiselta! Ainekset ei vaan ihan heti löydy kaapista.

    t.Paula

    VastaaPoista